Kirjoneuletuttaa

Jostain syystä tässä talvella on iskenyt kauhea himo neuloa kirjoneuleita. Ne eivät koskaan ole olleet suuria suosikkejani ja harjoitus on jäänyt vähälle. Tämä taas näkyy tekniikassa ja jäljessä. Olen kuitenkin pitkään halunnut norjalaistyyppistä villapaitaa ja kaupan paidat tuppaa olemaan jotain muuta kuin villaa ja maksamaan maltaita. Niinpä tartuin Traditional Skandinavian Knitting -kirjaan ja selasin varsinkin Norjaa koskevaa osuutta edes takaisin. Rannikon paidat näyttivät kauniilta ja niissä näyttää olevan alaosa yksiväristä joten paita ehkä jopa valmistuisi.



Kaivelin kätköjä ja laatikoista löytyy melkein kilo luonnonvalkoista Maijaa sekä toinen kilo ruskeaa Top Woolia. Top Woolista piti tulla tunika, mutta se on epäonnistunut mörvelö joten menee purkuun. Koeneuloin kivan oloista kuviota tilkun ja pesin 40 asteessa muun pyykin seassa jotta käsiala tasoittuisi ja saisin edes jotenkin järkevästi mitattua tiheyden. Kirjoneule minun käsialalla on sen verran tiheämpää kuin pelkkä yksivärinen sileä että joudun ottamaan yksiväriseen osaan puoli numeroa pienemät puikot. Vaikka langat ovat vähän eri paksuiset ja ohjetiheys eri niin hyvin näyttävät asettuvan kirjoneuleessa.

Vartalo-osan kirjoneulekaaviot on jo suunniteltu ja silmukat laskettu. Hihat ovat vielä mysteeri. Ajattelin neuloa tämän pyörönä hartioille saakka ja kokeilla ensimmäistä kertaa neuleen leikkaamista. Hivenen ajatus hirvittää ja täytyy vielä kokeilla josko ompelukone syö neuletta. Jotenkin luotan koneen siksakkiin enemmän kuin käsin reunojen huolitteluun.